Alussa oli..

Jos luppoaikaa palkkatyön ja kahden pienen lapsen hoidon lisäksi jää, niin mikäs sen parempaa kuin hankkia täysin remontoitava talo. Sijainti,piha, talon ikä sekä muoto ihastuttivat. Ei silloin taakka paina. No edellä mainittujen syiden sekä tietysti oman ammatitaidon puutteen vuoksi oli alusta asti selvää, että remppaamaan etsittäisiin ulkopuolinen ammattitaitoinen henkilö. Purkutyöt hoidettaisiin omasta takaa.

Talosta ei ollut olemassa piirustuksia. Halusimme rakentaa uuden lämpimän kuistin sekä sisällä "kaataa" kantavan seinän, siksipä tarvittiin pääpiirustukset rakennuslupaa varten. Suunnittelijaa haettiin lokakuussa. Sain taas tahtoni läpi, että otettaisiin arkkitehti, jotta saataisiin sokkeloinen sisältö järkeväksi. Päädyttiin "suunnittelijaan", joka sitten ei itse ollutkaan suunnittelija. Hän otti mitat ja vei tiedon eteenpäin. Oltaisiin kustannuksissa säästetty n. 2000 € jos olisimme olleet itse suoraan tekemisissä arkkitehdin kanssa. Sunnitelmien luonnosvaiheeseenkaan ei olisi varmaan mennyt 2 kuukautta. Turhaa aikaa mielestäni meni suunnittelussa myös esim. vessan pöntön paikan ja suunnan kanssa, kun se sitten kuitenkin tuli muotoutumaan ihan uudelleen rakennesuunnittelijan käynnin jälkeen. Tärkeimmiksi suunnittelijoiksi ja hyvien ideoiden antajiksi tulivat meidän projektissamme rakennesuunnittelija sekä erittäin pätevä ja kokenut kirvesmies.














Eipä arvattu vielä tässä vaiheessa, kuinka paljaaksi Elli riisuttaisiin...
















Ullakkotila täyttyi seinistä ja pienistä komeroista sekä tietysti kylmistä vinteistä.















Komeroita. Puuhella kertoo asumishistoriasta. Perinteisesti vanhassa talossa on saattanut asua parikin eri perhettä ja yläkerran asukeilla puuhella on toiminut ruoanlaittovälineenä. Vessasta ei ole tarvinnut vielä edes haaveilla. Nykyään kun niitä bruukataan laittaa joka kerrokseen. Niin mekin suunnittelimme.




























Sviitti ilta-auringon suuntaan. Ihana kakluuni tulisi jäämään, mikäli se minusta on kiinni. Kattopaneelit aavistuksen kupruilivat, mutta olivat muuten käypäsen näköisiä. Samoin lattia nirisi, mutta sekin kuuluu vanhaan taloon.



















Keittiö lienee 70-luvulta. Hellan alta löytyi Marimekon Primavera-lautanen vuodelta 1974.















Näitä takkoja oli 2,jotka molemmat saivat pitkän pohdinnan jälkeen purkutuomion. Periaatteesa hyväkuntoisia, mutta sen verran vanhoja, että varauskyky olisi ollut turhan heikko.



















Tervetuloa saunaosastolle! Ahtaalla porrakäytävälle tarvii tehdä jotain.



















Sauna 4 hengen perheelle?



















Väestönsuoja omasta takaa. Kellaritilassa olevan montun salisuus ei ole täysin selvinnyt.